Myymalat pieni

31.10.2011

Aika on rahaa ja pitkä aika paljon rahaa

Kategoria: Tietotekniikan soveltaminen liiketoiminnassa,Tietoturva — Kimmo Haapavuori @ 22.47

Harvassa lienevät sellaiset yrittäjät, joille kiire olisi tuntematon käsite. Sama tuntuu pätevän myös isoon osaan yritysten työntekijöitä. Yhä useammin kuulee jopa eläkeläisten suusta, että aika ei tahdo riittää kaikkeen mihin tahtoisi. Mistä ihmeestä tämä ylenpalttinen kiire oikein johtuu?

Kun tarkastellaan lähemmin tavallista pientä suomalaista yritystä, voi hyvin usein huomata erään mielenkiintoisen seikan. Yrityksen toimialasta riippumatta yrityksen työntekijät ja useimmiten erityisesti yrityksen toimitusjohtaja työskentelee sellaisten työtehtävien parissa, joilla ei ole mitään tekemistä yrityksen ydinliiketoiminnan kanssa.

Yrityksen toimitusjohtaja suunnittelee ja mahdollisesti myös toteuttaa markkinointia ja mainontaa. Hän myös suunnittelee työntekijöiden työpisteet, laitteiden sijoitukset ja ergonomiset ratkaisut. Mahdollisesti siinä sivussa tulee vedettyä tarpeen vaatiessa vähän uusia sähköjohtoja tarvittaviin paikkoihin. Iltaisin työpäivän päätteeksi nopeasi imuroidaan toimistolla ja seuraavana talviaamuna kaivetaan lumikola varastosta, jotta saadaan parkkipaikka vapaaksi asiakkaiden autoille.

Äärimmäisen harvoin näillä ihmisillä kuitenkaan on minkäänlaista markkinoinnillista koulutusta. Sähkömiehen tai sisustussuunnittelijan papereista nyt puhumattakaan. Itse tehdyn pienen mainoskampanjan jälkeen ei osata tulkita miten mainostus on onnistunut. Mutta yrittäjä voi useimmiten kuitenkin olla hyvin tyytyväinen, kustannuksiltaanhan ratkaisu oli varsin edullinen.

Hyvin usein sama toimintamalli näkyy myös yrityksen IT-ratkaisuissa. Tarjouslehtisestä bongataan edullinen työasematarjous sekä lasertulostin puoleen hintaan. Ja näin saadaan uudet laitteet toimistolle varsin vaivattomasti. Uusien laitteiden ja ohjelmistojen asennus käy kätevästi, kuten kotonakin on totuttu tekemään: asenna, seuraava, seuraava, valmis. Entäpä mahdollisissa ongelmatilanteissa? Kun työntekijällä tulee virheilmoitus ruutuun, rientää toimitusjohtaja auttamaan. Hetken pohdinnan jälkeen ongelma saadaan, jos nyt ei ratkaistua, mutta ainakin väliaikaisesti kierrettyä.

Lähes kaikki yrityksen asiat, liittyivätpä ne mihin tahansa, saadaan useimmiten ratkaistua yrityksen omalla neuvokkuudella. Eikö kuulostakin melko hyvältä? Vai olisiko sittenkin hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään?

En epäile, etteikö niin sanotusti omalla porukalla olisi mahdollista selvitä hyvinkin erityylisistä tilanteista ja ongelmista. Haluaisin kuitenkin herättää pientä keskustelua siitä, missä mittakaavassa tällainen toimintamalli on oikeasti kannattavaa ja missä vaiheessa ulkopuolisen asiantuntijan käyttö olisi parempi ratkaisu.

Nykyään tietotekniikka on välttämätön osa arkea lähes jokaisella toimialalla. Joillekin yrityksille tietotekniikka antaa uusia mahdollisuuksia tai helpottaa joidenkin työvaiheiden suorituksia. Toisilla toimialoilla puolestaan lähes koko yrityksen toiminta kulkee tietotekniikan varassa. Yritys voi olla täysin riippuvainen IT-laitteistojen toimivuudesta, vaikka yrityksen oma toimiala ei siihen periaatteessa liittyisi mitenkään.

Mitä enemmän yrityksen toiminta on riippuvainen tietotekniikasta, niin luonnollisesti sen tärkeämmäksi järjestelmän toiminta ja ylläpito muodostuu. Lähes kaikissa yrityksissä tietotekniset ratkaisut toimivat vähintäänkin tyydyttävällä tasolla. Nyt, kun laitteistot siis toimivat. Mutta miten yritys on varautunut mahdollisiin ongelmatilanteisiin?

Uskallan väittää, että huolestuttavan isossa osassa yrityksiä ei ole varauduttu ongelmiin käytännössä mitenkään. Kriittisimmiksi kohdiksi nostaisin tietoturvan sekä varmistukset. Usein saatetaan ajatella, että kun jokin viruksentorjuntaohjelma on asennettuna koneille, niin homma on kunnossa. Tai kun tärkeimmät tiedostot on kopioituna ulkoiselle muistitikulle, niin varmistukset ovat hyvin hoidettuna.

Kokonaisuuden hallinta on kuitenkin viruksentorjunnan ja muistitikun lisäksi äärettömän paljon muutakin. Jos yrityksen sisällä ei ole tietoteknistä osaamista, nousee mahdollisissa ongelmatilanteissa luotettava ja asiansa osaava yhteistyökumppani arvoon arvaamattomaan. Yksi ajatusmallihan on, että ei ennenkään ole mitään isompia ongelmia tullut ja toisaalta, jos jotain suurta sattuu, niin pyydetään siinä vaiheessa asiantuntija paikalle. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä.

Voisin itse kertoa lukuisia tarinoita tosielämän tilanteista, joissa yllättävä vika, inhimillinen virhe tai ulkopuolinen hyökkäys on keskeyttänyt isompienkin yritysten toimintoja pitkiksi ajoiksi. Menetetyt tiedot, aika ja raha ovat olleet todella suuria.

Hyvin monille yrityksille olen myös pyrkinyt tuomaan esiin tietotekniikkaan liittyviä riskejä. Osa heistä on ottanut kertomani seikat huomioon, ja tietotekniset ratkaisut on päivitetty hyvälle tasolle. Osa yrityksistä on tiedostanut asian mutta päättänyt vielä toistaiseksi jatkaa olemassa olevilla ratkaisuilla. Kolmas ryhmä puolestaan ei ole mieltänyt riskejä riittävän suuriksi, jotta olisivat lähteneet konkreettisiin toimenpiteisiin.

Tarkoitukseni ei ole suoranaisesti pelotella, mutta haluan nostaa ajatuksia pintaan. Miten sinun yritysessäsi on varauduttu? Jos huomenna yrityksesi palvelimen kiintolevy rikkoutuu ja kaikki koneen tiedot katoavat tai jos murtovaras saa matkaansa sinun henkilökohtaisen tietokoneesi, millaisin ajatuksin olet? Tottakai harmitus on suuri ja erinnäisiä kustannuksia tulee, se on selvä asia. Mutta jos kuitenkin voimme todeta, että kaikki tiedot ovat edelleen itselläsi nopeasti ja vaivattomasti saatavilla, murtovarkaalla ei ole pääsyä yrityksesi tietoihin ja tärkeät projektisi jatkuvat aikataulussaan, voimme olla hyvillä mielin.

Jos taas pienikään epäilys jää vaivaamaan, niin kannattaa miettiä, olisiko asialle hyvä tehdä jotain. Kysyminen ei maksa mitään ja usein myös hyvin kattavan IT-kartoituksenkin voi saada täysin veloituksetta. Aika on rahaa ja pitkä aika on paljon rahaa. Jos tietoteknisen ongelman seurauksena lyhytkin aika nostaa hikipisarat otsallesi, voidaan kysyä, olisiko hieman huolettomampi aika mieluisampaa. Niin lyhyessä, kuin pitkässäkin juoksussa.  Tai siis ajassa.

26.5.2011

Citrix ja tulostuksen haasteet

Kategoria: Tulostus — Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , — Timo Haapavuori @ 3.28

Tulostamiseen Citrix ympäristöissä on liittynyt haasteita koko Citrixin olemassa oloajan lähtien WinFramestä vuonna 1995. Paljon on tapahtunut vuosien varrella edistystä ja monia haasteita on voitettu. Toisaalta vanhat haasteet ovat usein korvaantuneet uusilla ja kenties jopa aikaisempaa haastavammilla. Toisissa ympäristöissä tulostinhaasteita on ollut enemmän ja toisissa vähemmän. Osaltaan haasteiden määrään on varmasti vaikuttanut ympäristöjen yksinkertaisuudet tai monimutkaisuudet, mutta kenties suurempana tekijänä taustalla on ollut ja on edelleen ylläpitäjien vaihteleva osaaminen asiassa. Jotain tulostamiseen liittyvistä haasteista kertoo sekin, että 10% Citrixiin tulevista tukipuheluista käsittelee tulostamiseen liittyviä ongelmia, kuten teknisenä kouluttajana toimiva Allen Furmanski kertoi. Yritän seuraavassa tuoda esille asioita, jotka voivat auttaa tulostinhaasteiden parissa työskenteleviä.

Terminologian ymmärtäminen tulostusongelmista keskustelusta on varsin keskeistä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttavat termit ole aina ollenkaan niin yksiselitteisiä. Kertaan seuraavassa kaikkein perustavimpaa laatua olevat termit ja niiden merkityksen. Citrxin näkökulmasta tulostimia on karkeasti jaoteltuna kolmenlaisia. Erilaisia tulostintyyppejä ovat paikalliset tulostimet (local printers), verkkotulostimet (network printers) ja uudelleenohjatut tulostimet (redirected printers). Verkkotulostimena pidetään perinteisesti tulostinta joka on kytketty käyttöön lähiverkon kautta. Citrixin tapauksessa verkkotulostimena pidetään tulostinta, jossa tulostyöt ohjataan tulostimelle tulostinpalvelimen kautta. Toisin sanoen verkkoon kytketty tulostin, johon tulostetaan TCP/IP porttia käyttämällä voi olla joka paikallinen tulostin tai verkkotulostin riippuen siitä tulostetaanko TCP/IP-porttiin suoraan työasemalta vai keskusteleeko TCP/IP-portin kanssa tulostinpalvelin.

Uudelleen ohjattu tulostin on puolestaan päätelaitteelle josta Citrix istunto on muodostettu asennettu paikallinen tai verkkotulostin joka on uudelleen ohjattu Citrix istuntoon ICA-protokollan avulla. Perinteisessä mielessä paikallinen tulostin voi olla Citrixin näkökulmasta joko paikallinen tulostin (asennettu suoraan Citrixiin) tai uudelleenohjattu tulostin. Verkkotulostin voi puolestaan olla mikä tahansa kolmesta tulostintyypistä.

Tulostamisen toimimisen kannalta oleellista on missä tulostus (spooling) käsitellään. Jos kyseessä on paikallinen tulostin (joka on jokseenkin harvinainen Citrix ympäristöissä), niin tällöin tulostus työ käsitellään Citrixissä (olkoonpa kyseessä sitten XenApp palvelin tai XenDesktop virtuaalityöasema). Tässä tapauksessa tulostus tapahtuu samalla tavalla kuin se tapahtuu kun perinteiseen työasemaan kytketyllä paikallisella tulostimella tulostetaan. Mikäli Citrix ja tulostin sijaitsevat fyysisesti toisiaan lähellä ja niiden välinen tietoliikenne yhteys on ”hyvä”, niin tulostuksessa ei pitäisi esiintyä lähtökohtaisesti ongelmia. Mikäli Citrixin ja tulostimen välillä on WAN tyyppinen yhteys, niin saattaa tämänkaltainen menetelmä aiheuttaa kaistan riittävyydessä ja hallinnassa haasteita, koska tulostettavaa dataa ei tässä scenariossa pakata lainkaan, eikä tulostusta muutoinkaan voida millään tapaa hallita.

Uudelleenohjattu tulostin puolestaan muodostetaan lähtökohtaisesti aina Citrix istunnon alussa, josta aiheutuu hetkellisesti kuormaa verkkoon ja Citrixille itselleen. Uudelleen ohjattu tulostus on ennen muuta WAN-tyyppisessä ympäristössä usein ihanteellinen sillä Citrix osaa käsitellä tulostinliikennettä viisasti siten, että data pystytään pakkaamaan ja tulostuksen käyttämää kaistan leveyttä voidaan hallita erillään muusta kaistasta. Lisäksi tulostaessa voidaan käyttää Citrixin kehittämiä universaaleja ajureita jotka toisaalta on suunniteltu WAN ympäristöön, sekä samaan aikaan vapauttavat ylläpitäjän useissa tapauksissa tulostinajureiden hallinnalta, joka on Citrixiä ylläpitävien henkilöiden keskuudessa usein koettu painajaisena. Citrixin universaali tulostus (UPD) on kehittynyt viimeaikoina dramaattisesti ja palaan tähän asiaan vielä myöhemmin uudestaan.

Puhuttaessa verkkotulostimista taustalla voi olla monia erilaisia toteutuksia. Verkkotulostimet on voitu jaella esimerkiksi Group Policyllä tai jakelussa on voitu käyttää Citrixin Session Printers tekniikkaa. Useimmissa tapauksissa Session Printers on tekniikkana monipuolisin ja tässä oletetaankin tulostimien jakelussa käytetyn Session Printers menetelmää. Verkkotulostimien kohdalla joudutaan käyttämään tulostinten omia ajureita Citrixin universaalien ajureiden sijasta (tilanne on muuttumassa loppuvuodesta Technical Preview vaiheeseen tulevan Citrixin oman tulostinpalvelimen myötä). Ajuri ongelma onkin kenties suurin haaste verkkotulostamisessa ja vaikuttaa varsin moneen asiaan. Usein Citrixistä puhuttaessa Citrix ja käyttäjä ovat kaukana toisistaan ja yhteys Citrixin ja käyttäjän välillä tapahtuu WAN-verkon ylitse. Tyypillisesti yhteyden nopeus ja yhteyteen liittyvä latenssi ovat tässä kohtaa haasteellisia. Tässä kirjoituksessa oletan siis tulostuksen tapahtuvan WAN-verkon ylitse. Verkkotulostinten kohdalla merkityksellistä onkin missä tulostin palvelin sijaitsee. Onko tulostinpalvelin Citrix palvelimen läheisyydessä vai kenties WAN-yhteyden takana tulostimen läheisyydessä. Tällä asialla on poikkeuksellisen suuri vaikutus lopputulokseen. Jos tulostinpalvelin sijaitsee WAN-yhteyden takana joudutaan tulostettava materiaali siirtämään tulostinpalvelimelle RPC-yhteyttä pitkin. Tällä on huomattava alentava merkitys tulostuksen suorituskykyyn ja tämänkaltaista menetelmää ei lähtökohtaisesti voida suositella. Tällaisessa tilanteessa verkkotulosin olisi luultavasti järkempää yhdistää Citrix istuntoon uudelleen ohjattuna tulostimena kuten aikaisemmin olen selittänyt.

Kun taas tulostinpalvelin sijaitsee Citrixin läheisyydessä hyvien verkkoyhteyksien takana lopputulos on yleensä kohtuullisen hyvä. RPC-protokollaan pitkin siirrettävä tulostus työ saadaan lähiverkossa tyypillisesti ongelmitta siirrettyä tulostinpalvelimen prosessoitavaksi ja ainoaksi haasteeksi jää tulostintyön siirtäminen tulostinpalvelimelta tulostimelle. Tämä onkin tämän scenarion heikoin lenkki, sillä tuota tulostettavaa dataa ei tässä kohtaa pakata mitenkään toisin kuin uudelleen ohjattujen tulostinten tapauksessa, eikä tulostuksen käyttämää kaistaa pysty hallitsemaan samalla tavalla. Tähän ongelmaan on olemassa erilaisia ratkaisuja, joista yksi on Citrixin Branch Repeater tuote, tätä ratkaisua ei tässä kuitenkaan käsitellä ja tämänkaltainen ratkaisu tulee yleensä kyseeseen hieman suuremmissa ympäristöissä. Tulostinpalvelimen sijaitessa Citrixin kanssa samassa lähiverkossa verkkotulostus saadaan kuitenkin pääsääntöisesti toteutettua kohtuullisen hyvin ja aikaansaatu ratkaisu vastaa yleensä sille asetettuja vaatimuksia.

Kun varsinainen topologia verkon ja tulostuksen rakenteesta on päätetty, niin yleensä varsinainen työ tulostuksen kanssa on vasta alussa. Puhuttaessa XenAppista samalla palvelimella voi olla kerrallaan jopa useita satoja käyttäjiä joilla jokaisella on omat tulostimensa joihin heillä on oltava pääsy, mutta samaan aikaan toisen käyttäjän tulostin on oltava käyttäjän ulottumattomissa. Lisäksi samalla käyttäjällä voi olla samalle serverille useampia aktiivisia sessioita ja näissä sessioissa saattaa olla eroja käyttäjän käyttämissä tulostimissa. Uudelleen ohjattujen tulostimen käyttöoikeus asetuksia tarkasteltaessa onkin havaittavissa, että jokaisella uudelleenohjatulla tulostimella on annettu tulostusoikeus epämääräiseltä näyttävälle SID-numerolle. Kyseinen SID-numero on käyttäjän avaaman session yksilöllinen tunniste. Käyttäjällä A voi siis olla vaikkapa kolme eri sessiota ja kaikilla kolmella sessiolla on yksilöllinen SID. Citrixin tulostuksen hallinnassa Power Users-ryhmällä on yleensä huomattava merkitys ja tämän vuoksi joissain ympäristöissä järjestelmänvalvojan toimesta käytöstä poistettu Power Users-ryhmä vaikuttaa erittäin todennäköisesti Citrixin tulostinten toimintaan välittömästi. Power Users-ryhmän poistaminen käytöstä ja siitä aiheutuneiden tulostusongelmien välistä relaatiota on kuitenkin asiaa tuntematta usein varsin vaikea nopeasti ymmärtää.

Uudelleen ohjattujen tulostimien – jotka näkyvät Citirixissä tyypillisesti nimellä autocreated printer – hieman erilaisia tulostus scenarioita edustavat auto retained printers ja autorestored printers. Näitä kahta hieman harvinaisempaa tulostin tapaa en kuitenkaan kirjoituksessani käsittele tämän tarkemmin.

Citrix XenDesktopissa voidaan tulostimena käyttää myös USB-portista Citrix istuntoon uudelleen ohjattua tulostinta, joka näkyy Citrixille perinteisenä USB-liitännäisenä tulostimena. Tämä mentelmä toimii varsin hyvin lähiverkossa (LAN), mutta WAN-verkossa USB-protokolla aiheuttaa ongelmia, sillä USB-protokollaa ei ole suunniteltu käytettävän WAN-yhteyksien ylitse ja WAN-yhteyksille tyypillinen latenssi saattaa muodostua tässä kohtaa haasteeksi. Toisaalta USB-porista uudelleen ohjattu tulostin ja perinteiseen tapaan uudelleen ohjattu tulostin saattaa näkyä käyttäjälle kahtena tulostimena ja järjestelmänvalvojan onkin otettava tämä huomioon Citrixin tulostusta määritellessään.

Uudelleen ohjatut tulostimet ovat monessa tapauksessa Citrixissä tyypillisimpiä ja niihin liittyy yleensä myös eniten järjestelmän valvojan määritettäviä asioita, joten niin käsittelen näitä asioita seuraavassa. Optimaalinen tilanne tulostuksessa yleensä saavutetaan, jos Citrix palvelimelle ei tarvitse asentaa lainkaan tai ei ainakaan paljoa tulostinkohtaisia ajureita. Tällöin Citrixin policyillä voidaan määrittää, että tulostinkohtaisen ajurin sijaan käytetään Citrixin universaaleja ajureita. Universaaleina ajureina voidaan käyttää Citrix Universal Printer Driver (EMF), Citrix Universal Printer Driver (XPS), sekä PCL (4 ja 5) ja PostScript tyyppiset ajurit. Luetelluista ajureista yleensä toimivin on EMF. Toisaalta jos päätelaitteena on Linux tai Macintosh, niin toistaiseksi voidaan käyttää ainoastaan PCL ja PS-ajureita, jotka ovat todellisuudessa HP:n ajureita. Citrixin policyillä voidaan myös määrittää prioriteetti järjestys univeraaleille ajureille. Itselläni PCL-ajuri oli epähuomiossa määritettynä prioriteettilistan ensimmäiseksi, josta seurasi että lähes kaikki universaalia tulostin ajuria etsivät tulostimet saivat ajurikseen HP Color LaserJet 4500 ajurin, joka puolestaan aiheutti ongelmia tulostuksessa. Tämän vuoksi Universaalien tulostinajureiden prioriteetti järjestys on hyvä tarvittaessa tarkistaa ja määrittää toivotulla tavalla.

XenApp 6:ssa ja XenDesktop 5:ssä esitellyistä uusista policyistä haluan nostaa esille yhden. Kyseessä on ”Pinter Driver Mapping and Compatibility”. Kyseisen policy mahdollistaa helposti monien määrityksien tekemisen keskitetysti ,jotka aikaisemmin hoidettiin serverikohtaisilla ini-tiedostoilla. Tämä policy tuo lisäksi mahdollisuuksia joita aikaisemmin ei ole ollut. Tämä policy mahdollistaa haluttujen tulostinajureiden mappauksen automaattisesti halutuille tulostimille. Policyllä voidaan esimerkiksi määrittä, että kaikki HP LaserJet alkuiset tulostimet käyttävät tulostinajurina HP Universal tulostinajuria. Samalla policyllä voidaan helposti määrittää, että jotain tiettyä tulostinta ei mapata käyttäjän istuntoon lainkaan, tyypillinen esimerkki voisi olla Microsoft Officen mukana asentuva Microsoft XPS Document Writer. Samalla policyllä voidaan lisäksi halutessa määritellä, että jollain tai vaikka kaikilla tulostimilla käytetään aina vaikka tietyn kokoista paperia, tulostimella tulostettaessa tarkkuus rajoitetaan vaikkapa 300 DPI:hin, jne.

XenApp 6:een loppuvuodesta 2010 julkaistu Printing Optimization Kit ja XenDesktop 5:ssä valmiina vastaavat toiminnallisuudet omaava paketti mullistaa Citrixin tulostuksen monessa mielessä.  Tosin tällä on vaikutusta lähinnä uudelleen ohjattuihin tulostimiin ja niissäkin ennen muuta Universaalia tulostinajuria käyttäviin tulostimiin. Merkittävin muutos tulostuksen käsittelyssä on tulostyönpakkauskyky, joka on aikaisempaan Citrixin universaaliin ajuriin verrattuna uskomaton ja pakkaamattomaan tulostukseen tuota ei voi edes verrata. Yhtenä esille nostettavana asiana tulostuksen nopeutumisessa voidaan nostaa esille uuden universaalin ajurin kyky lähettää tieto verkkoyhteyden ylitse vain yhteen kertaan.  Esimerkiksi paljon grafiikkaa sisältävän PowerPoint esityksen tulostamisessa ero voi olla erityisen merkittävä, sillä varsin usein esityksissä oleva tausta grafiikka on kaikilla sivuilla käytännössä sama ja aikaisemmin tämä graffiikka on siirretty jokaisen sivun mukana uudestaan ja uudestaan. Uudistunut Citrixin univeraali tulostinajuri on siis optimoitu nimenomaan WAN-yhteyksille. Uuden universaalin tulostinajurin myötä tulostimen käyttämän kaistan tarvetta on pystytty monessa tilanteessa vähentämään 10 prosenttiin aikaisemmasta, kyseessä on siis erittäin huomattava parannus. Uudistukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään universaaliin tulostinajuriin. Samassa yhteydessä tulostuksen hallinnassa käytettäviä Citrix policyitä on lisätty. Yksi varsin näkyvä muutos on dynaamiset tulostimet. Aikaisemmin tulostimien muuttaminen, esimerkiksi lisääminen on tullut voimaan vasta seuraavassa Citrix istunnossa. Nyt uudistuksen jälkeen muutokset käyttäjän tulostimissa päivittyvät Citrix istuntoihin välittömästä. Esimerkiksi tilanteessa jossa käyttäjällä on ensin avattuna XenDesktop istunto, josta puolestaan XenApp istunto, niin tulostimet päivittyvät dynaamisesti läpi tämän koko ketjun. Kaikkien mainitsemieni uusien tulostusominaisuuksien hyödyntäminen edellyttää käyttäjän tietokoneelta tuoretta Citrixin ICA Clienttia (12.1 tai uudempi).

Microsoft on tuonut Windows 7:aan ja Windows Server 2008 R2:een ajureiden eristämistoiminnon (isolation). Toiminolla ei sinänsäkään ole Citrxin kanssa mitään tekemistä, mutta tilanteessa, jossa syystä tai toisesta ajureita joudutaan asentamaan Citrixille useita, niin ajureiden eristäminen on usein suositeltavaa ja tällä voidaan yleensä rajata taustatulostuspalvelun (print spooler) kaatumisesta aiheutuva haitta vain yhdelle käyttäjälle ison käyttäjämäärän sijaan. Koska tulostinajurit ovat edelleen universaaleista ajureistaan huolimatta varsin yleisiä Citrix asennuksissa, niin niiden ongelmat ovat myös varsin tyypillisiä. Ongelmat johtuvat yleensä ajureiden soveltumattomuudesta Citrix / Terminal Server / Remote Desktop ympäristöihin. Citrixillä onkin tarjota huonojen ajureiden tunnistamiseen StressPrinters niminen työkalu, jonka käyttö tulostinajureiden toimivuuden selvittämisessä on erityisen suotavaa. Toinen Citrixin työkalu nimeltään cleanspl.exe on ennen muuta vanhemmissa Citrix ympäristöissä varsin käyttökelpoinen kun halutaan puhdistaa järjestelmästä kaikki tulostimet ja ajurit. Tosin tämän työkalun käyttäminen vaatii käyttäjältä erityistä varovaisuutta. Windows Server 2008 R2:ssa mukana tuleva PMC (Print Management Console) saattaa usein olla ”turvallisempi” tapa kertyneiden tulostinten ja ajureiden poistamiseen.

Aikaisemmissa XenApp palvelmissa hallinta konsoleissa ollut tulostinajureiden replikointi mahdollisuus on uudesta XenAppista (versio 6) poistunut. Vastaava toimenpide on kuitenkin mahdollista suorittaa edelleen PowerShellillä. Ajureiden replikointiin liittyy kuitenkin ongelmia, sillä yksinkertaisesti kaikki ajurit eivät aina replikoidu oikein. Tämä johtuu yleensä siitä, että ajuri ei ole kertonut mitä kaikkia tiedostoja ajuri tarvitsee toimiakseen ja näiden tiedostojen replikointi jää näin ollen tekemättä. Suositeltava tapa tulostinajureiden asentamiseen automaattisesti useammalle Citrixille onkin usein PrintUI komennon käyttäminen, joka on itse asiassa Micrsoftin eikä Citrixin työkalu. PrintUI-työkalun syntaksi on varsin monipuolinen ja siihen onkin tarpeen tutustua huolella, jotta työkalun käytöstä voi saadan kaiken irti.

Kaikkein merkittävin vasta tulossa oleva uudistus on Citrixin kehittämä oma tulostinpalvelin. Tämä tulostinpalvelin ulottaa universaalien ajureiden hyödyt myös verkkotulostimiin ja uusitusta voidaan varmasti jo etukäteen pitää mullistavana. Uuden tulostuspalvelimen toimintaan pääsi hieman jo tutustumaan San Franciscossa Citrix Summitissa. Tulostinpalvelimen Technical Preview on tämän hetken tavoiteaikataulun mukaan tarkoitus esitellä seuraavassa Citrix Summitissa Barchelonassa lokukuussa 2011.

Tässä tuomani näkemykset Citrixin tulostinten hallinnasta on varsin pintapuolinen raapaisu aiheesta, jonka laajuutta ja syvyyttä on vaikea ymmärtää tutustumatta aiheeseen erityisellä huolella. Toivon kirjoituksen auttavan tällä hetkellä Citrixin tulostusongelmien kanssa tuskastelevia ylläpitäjiä.

20.4.2011

Verkkolaskutuksen käyttöönotto

Kategoria: Tietotekniikan soveltaminen liiketoiminnassa — Avainsanat: , , , , , — Timo Haapavuori @ 18.02

Yrityksen harkitessa verkkolaskutukseen siirtymistä tulee yrityksen ottaa huomioon sekä verkkolaskujen lähetys että vastaanotto. Verkkolaskujen lähetys ja vastaanotto ovat toisistaan erillisiä prosesseja ja tilanteen mukaan niitä saatetaan myös hoitaa toisistaan erillisillä ohjelmilla. Verkkolaskujen lähetys- ja vastaanottoprosessit vaativat molemmat riittävää asiaan syventymistä ja onnistuneeseen verkkolaskutuksen käyttöönottoon liittyvät lähes poikkeuksetta sekä lähetys että vastaanottoprosessien suunnittelu.

Verkkolaskutuksessa Suomessa on käytössä useita keskenään kilpailevia verkkolask standardeja. Pankit käyttävät Finnvoice standardia, toinen varsin yleinen standardi on TEAPPS. Verkkolaskutukseen liittyy myös aina operaattorit, joita voivat olla esimerkiksi pankit tai erilliset verkkolaskuoperaattorit. Suomessa tavoitteena on ollut, että huolimatta käytetystä verkkolaskustandardista ja operaattorista, verkkolasku välitettäisiin aina vastaanottajalle, vaikka verkkolaskun lähettäjä ja vastaanottaja olisivatkin eri operaattoreiden asiakkaita. Verkkolaskujen toimittamisessa perille eri operaattoreiden välillä liittyy kuitenkin huomioon otettavia asioita.

Käytettävän verkkolaskustandardin ja verkkolaskuoperaattorin lisäksi kokonaisuuteen liittyy vielä kolmas tärkeä osa: yrityksessä käytettävä taloushallinto-ohjelmisto. Tyypillisesti yrityksessä on käytössä jo entuudestaan laskutusohjelmisto. Useimmissa tapauksissa olemassa olevaa laskutusohjelmaa voidaan käyttää myös verkkolaskutukseen, mutta ohjelma saattaa vaatia erillisen verkkolaskutus modulin ostamista. Verkkolaskutukseen soveltuva laskutusohjelmisto tuottaa verkkolaskuaineistoa jossain tietyssä verkkolaskustandardissa. Jos siis laskut halutaan lähettää Finnvoice standardin mukaisena,  on tärkeää varmistua, että laskutusohjelmisto tuottaa verkkolaskuaineiston nimenomaisesti Finnvoice muodossa. Mikäli laskutusohjelmisto tuottaa verkkolaskutusaineistoa eri standardissa kuin yritys haluaisi, on tätä aineistoa mahdollista muuntaa standardista toiseen. Muunto eli konvertointi aiheuttaa tyypillisesti kuitenkin ylimääräistä vaivaa ja edellyttää jonkinverran teknistä osaamista, josta johtuen yritys pääsee helpoimmalla, jos laskutusohjelmisto tuottaa verkkolaskutusaineistoa suoraan halutussa standardissa.

Laskutusohjelmisto tuottaa perinteisesti verkkolaskuaineiston, eli tiedoston joka sisältää verkkolaskuaineiston. Laskutusohjelmisto ei yleensä ota mitään kantaa laskun lähettämiseen asiakkaalle. Laskutusohjelmiston tuottama verkkolasku aineisto täytyy siis aineiston muodostamisen jälkeen lähettää eteenpäin. Verkkolaskuaineiston lähettäminen on helposti verrattavissa kirjekuorien viemiseen postiin. Verkkolaskuaineiston lähettämiseen on olemassa useita tapoja ja siihen vaikuttaa tyypillisesti aikaisemmassa vaiheessa valittu verkkolaskuoperaattori. Kullakin operaattorilla on yleensä verkkolaskuaineston lähettämiseen oma järjestelmä, kuten pankeilla verkkopankki. Verkkolaskuaineisto voidaan tyypillisesti lähettää myös yrityksen käytössä olevalla rahaliikenneohjelmistolla.

Verkkolaskujen lähetys valitulla mekanismilla on yleensä varsin suoraviivaista, jos vastaanottaja on saman operaattorin asiakas tai ainakin käyttää samaa verkkolaskustandardia. Tilanteissa, joissa lähettäjän ja vastaanottajan verkkolaskustandardi ja -operaattori poikkeavat toisistaan, on tärkeää varmistaa, että verkkolaskutus onnistuu ongelmitta näiden operaattoreiden välillä. Tähän liittyvä problematiikka on ajan kuluessa vähentynyt huomattavasti, mutta edelleen on tilanteita, joissa asiakkaan on tehtävä niin kutsuttaja yhdysliikennesopimuksia sen operaattorin kanssa jonne verkkolasku on matkalla. Tältä osin tilanne ei ole täysin yksiseltteinen ja asiasta kannattaa ottaa selvää omalta verkkolaskuoperaattorilta ja alkuvaiheessa kannattaa olla tarkkana, jotta mahdollisiin ongelmatilanteisiin osataan reagoida välittömästi.

Riippuen käytettävästä verkkolaskuoperaattorista, joissain tilanteissa verkkolaskujen mukana voidaan toimittaa liitteitä. Kaikki verkkolaskuopeaattorit eivät tätä kuitenkaan mahdollista. Jos liitteitä halutaan verkkolaskutuksessa käyttää, on tärkeä varmistaa, että myös vastaanottajalla on mahdollisuus lukea verkkolaskun mukana tulevat liitteet. Esimerkiksi Finnvoice standardi ei mahdollista liitteiden käsittelyä ja monissa tilanteissa liite saattaa tippua pois verkkolaskulta ennen kuin se saavutettaa vastaanottajan. Tämän vuoksi lähettäjäpään lisäksi liitteiden toimivuus on aiheellista tarkistaa aina myös vastaanottajalta.

Jotta verkkolaskutuksesta voitaisiin saada irti maksimaalinen hyöty, liittyy verkkolaskutukseen  varsin tyypillisesti laskujen kierrätysohjelmisto, joissa laskut tiliöidään, hyväksytään ja lopulta maksetaan. Kierrätysohjelman valinnassa on tärkeää pohtia soveltuvuutta yrityksen tarpeisiin. Yksinkertainen kierrätysohjelma ei välttämättä sovellu hieman monimutkaisempien laskujen kierrätykseen, kun taas kovin  monipuolinen ohjelmisto saattaa olla jossain tilanteissa asiakkaalle liian jäykkä. Myöskään kierrätysohjelmiston hinnan merkitystä ei pidä vähätellä. Varsin usein kierrätykseen käytettävä ohjelmisto voidaan hankkia niin kutsuttuna pilvipalveluna, jolloin ohjelmistoa ei osteta itselle vaan ohjelmistoa käytetään internetverkon ylitse ja ohjelmiston käytöstä maksetaan esimerkiksi kuukausi- tai transkatiotyyppistä maksua.

Yrityksen valitsema kierrätysjärjestelmä integroidaan yleensä yrityksen käyttämään taloushallinto-ohjelmistoon. Kierrätysohjelmiston mahdollisimman saumaton integroituminen taloushallintajärjestelmään ilman erityisen suuria ohjelmistojen räätälöintejä kannattaa varmistaa aina etukäteen. Mikäli verkkolaskutusjärjestelmä ja yrityksen muu taloushallintojärjestelmä eivät ole integroituna toimivasti keskenään, erittäin suurena vaarana on, että iso osa verkkolaskutuksella tavoitelluista hyödyistä jää saavuttamatta.

Verkkolaskutusjärjestelmän valinta ohjaa yrityksen strategiaa yleensä varsin pitkällä tähtämeillä ja tehtävän valintaan on tarpeen kiinnittää riittävästi huomiota. Ratkaisuja vertailtaessa myyntipuheisiin on usein aiheellista suhtautua tietyllä varauksella. Verkkolaskutuksen käyttöönotoista on jo kokemuksia varsin paljon ja useimmiten kollegoiden keskuudessa asiasta on jo entuudestaan kokemuksia, joita kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää.

Kun verkkolaskutukseen on vihdoin onnistuneesti siirrytty, vaatii tämäkin vaihe  suunnitelmallisuutta. Niinkin yksinkertainen asia kuin oman verkkolaskuosoitteen toimittaminen laskuja lähettäville toimittajille saattaa välillä unohtua. Yrityksessä pitäisi myös sopia pelisäännöt prosessista, milloin yhteistyö uuden toimittajan kanssa aloitetaan, jotta uusi toimittaja voi ensimmäisestä laskustaan alkaen toimittaa laskut sähköisinä, jos toimittajalla on tähän suinkin mahdollisuus.

Jotta verkkolasku näyttää myös vastaanottajalla siltä kuin laskun lähettäjä on halunnut, on verkkolaskutuksen alkuvaiheessa tai mieluummin jo suunnitteluvaiheessa tärkeä varmistua, että kaikki haluttu tieto siirtyy verkkolaskulle. Ei ole itsestään selvää, että paperilaskulla näkynyt kenttä ja sinne syötetty tieto näkyy verkkolaskulla, vaan tämäkin vaihe saattaa vaatia laskun lähettäjältä hieman muokkaamista.

Verkkolaskutukseen siirtyminen on monivaiheinen prosessi ja asiaan liittyy muuttuvia komponentteja usein enemmän kuin mitä saattaisi kuvitella. Mikäli yrityksessä ei ole verkkolaskutukseen liittyvää osaamista, eikä suurta innostuneisuutta perehtyä asiaan erityisen syvällisesti, kannattaa tälläisessä tilanteessa yrityksen usein hankkia kumppani, joka auttaa yritystä verkkolaskutuksessa alkuun pääsemisessä ja toimii tarvittaessa myös jatkossa tukena ja turvana verkkolaskutukseen liittyvissä haasteissa. Joissain tilanteissa tämä kumppani saattaa löytyä samasta paikasta, jota yritys käyttää jo entuudestaan apuna IT-asioissa. Osaaminen IT-asioissa ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti osaamista verkkolaskutuksessa.

Tilitoimistot tarjoavat varsin usein tämän tyyppisiä verkkolaskutukseen liittyviä palveluita omille asiakkailleen. Yrityksen kannattaakin useimmiten kysyä omalta tilitoimistoltaan onko heillä tarjota yrityksen tarpeisiin soveltuvia verkkolaskuratkaisuja.

2.3.2011

Nokian tulevaisuus ja yhteistyö Microsoftin kanssa

Kategoria: Tietotekniikan näkymiä — Avainsanat: , , , , — Timo Haapavuori @ 19.40

Nokian toimitusjohtaja Stephen Elopin julkistettua Nokian uuden strategian luopua asteittain Symbian ja Meego käyttöjärjestelmästä Nokian kurssi on laskenut voimakkaasti. Suomessa Nokian tekemään valintaan on suhtauduttu epäilevästi ja pelko Nokiasta vähemmän suomalaisena yhtiönä on aiheuttanut paljon keskustelua.

Odotin Nokian ja Intelin yhdessä kehittämältä Meego käyttöjärjestelmältä paljon ja Nokian ilmoitus luopua Meegosta ennen sen saapumista edes markkinoille oli alussa suuri pettymys. Nokian pitkään käyttämä ja kehittämä Symbian käyttöjärjestelmä on kerännyt arvostelua osakseen jo pitkään. Usein keskustelusta on kuitenkin unohtanut että Nokian Symbian käyttöjärjestelmä on ollut tähän asti maailman myydyin älypuhelinten käyttämä käyttöjärjestelmä maailman laajuisesti, vaikkakin trendi onkin ollut jo pitkään laskeva.

Vaikka Nokian tekemä ratkaisu tuntui ensin varsin vaikealta palalta nielaista, niin asiaa rauhassa pohtineena ja siihen syventyneenä alkaa tuntua, että valittu strategia ei välttämättä ole laisinkaan huono. Microsoftin uusi Windows 7 tuli markkinoille vasta viime syksynä. Tätä käyttöjärjestelmää käyttäviä älypuhelimia markkinoille on ilmestynyt tähän mennessä kohtuullisen vähän. Windows phonen markkinaosuus on jäänyt toistaiseksi varsin vaatimattomaksi. Mutta millainen WindowsPphone käyttöjärjestelmä oikeastaan on?

Käyttäjätutkimuksissa Windows Phone käyttöjärjestelmä on menestynyt varsin hyvin. Oman työni kautta olen tehnyt pitkään yhteistyötä Microsoftin kanssa ja käsitykseni Windows Phonen onnistumisen mahdollisuuksista ovat varsin hyvät. Epäluuloni Nokian ja Microsoftin yhteistyössä ei niinkään kohdistunut epäilyihin Windows Phone käyttöjärjestelmän hyvyydestä vaan paremminkin Nokian roolista tulevaisuudessa.

Windowsin vallattua tietokoneet parikymmentä vuotta sitten, tietokoneiden valmistaminen muuttui varsin nopeasti matalakatteiseksi tuotannonalaksi. Tämä johtui paljolti siitä, että tietokoneiden väliset erot kaventuivat, koska kaikissa tietokoneissa käytettiin yhtä ja samaa ohjelmistoa. Epäilykseni Microsoftin ja Nokian liittoa kohtaan kohdistuikin ennen muuta tähän näkökulmaan: Eihän Nokiasta tule tulevaisuudessa yksi monesta Windows Phone puhelimia valmistavista yrityksistä, joilla on vaikeuksia erottua toisistaan?

Jotta esittämäni uhkakuva ei toteutuisi, on Nokian tuotava oma vahva panoksensa Nokian Windows Phone puhelimiin, jotta Nokian Windows Phone voi erottua jonkin toisen valmistajan Windows Phone puhelimesta. Nokialla on tällä hetkellä erityissuhde Microsoftiin ja kaikki mahdollisuudet onnistua tässä tehtävässä, mutta tehtävä ei ole helppo. Tehtävässä onnistuminen edellyttää Nokiassa vahvaa johtajuutta ja uskallusta uusien visioiden kehittämiseen. Nokian byrokraattinen ja hierarkinen johtamisjärjestely kaipaa myös muutoksia nopeasti.

Vaikka keskustelussa yhteistyötä Nokian kanssa Microsoftille onkin yleisesti pidetty varsin hyvänä diilinä Microsoftille, niin tilanne ei ole niin yksiselitteinen kuin äkkiseltään näyttää. ICT-ala on kiihtyvässä murroksessa, jossa monet aikaisemmin itsestään selvyytenä pidettävät asiat tullaan kyseenalaistamaan. Yksi näistä kyseenalaistettavista asioista on Microsoftin asema markkinoilla. Viime aikoina on puhuttu ohjelmien siirtymisestä pilveen. Perinteisten tietokoneiden rinnalle ovat nousseet tablet tietokoneet. Internetissä käytettävä html-tekniikka on siirtymässä uuteen HTML5 standardiin. Nämä kaikki ovat asioita jotka haastavat Microsoftin aseman myös niillä areenoilla, joilla Microsoft on totuttu näkemään ylivoimaisen vahvana toimijana.

Ohjelmistojen siirtyminen pilveen irroittaa hiljalleen vaatimuksen käyttää jotain tiettyä käyttöjärjestää, jotta ohjelmisto toimisi. Tämä ohjelmisto on varsin usein ollut Windows. Jatkossa yhä useammin käyttäjä voi käyttää samaa sovellusta pilvestä samaan tapaan riippumatta siitä onko käyttäjän käyttämällä päätelaitteella käyttöjärjestelmänä Applen, Microsoftin, Linuxin, Googlen tai jonkin muun toimittajan käyttöjärjestelmä.

Tablet tietokoneissa Applen Ipad on saanut varsin paljon näkyvyyttä mediassa ja myös paljon tyytyväisiä  käyttäjiä. Googlen Android on tullut tabletteihin omalla käyttöjärjestelmällään myös varsin vahvasti. HP:lla on tabletteihin soveltuva oma WebOS käyttöjärjestelmä. Myös Linux on tulossa tabletteihin vahvemmin. Intel pyrkii samaan edelleen Meego käyttöjärjestelmän tablet laitteisiin. Microsoft on jäänyt tablet rintamalla selvästi altavastaajaksi ja tällä hetkellä Microsoftilla ei ole vakavasti otettavaa vaihtoehtoa tabletteihin. Tilanne tulee luultavasti muuttumaan uuden Windows 8 käyttöjärjestelmän myötä, mutta kyseinen käyttöjärjestelmä ei ole vielä valmis.

Kuten pilvi, myös tulossa oleva HTML5 standardi vaikuttaa Microsoftin asemaan voimakkaasti. Jatkossa monia asioita, joita tähän asti ei ole teknisesti voinut toteuttaa järkevästi selaimella, voidaan uuden standardin myötä toteuttaa selaimessa. HTML5 standardi on sanansa mukaisesti standardi ja se toimii näin ollen käytännössä käyttöjärjestelmässä kuin käyttöjärjestelmässä.

Kaikki tämä äsken kuvaamani kehitys on uhka Microsoftin valta-asemalle. Microsoftin yksi suurimmista eduista, ellei suurin, on sen tuttuus käyttäjien keskuudessa. Käyttäjät ovat tottuneet käyttämään Windowsia ja siitä luopuminen on kynnys suurimmalle osalle käyttäjistä. Puhelimen ja tietokoneen lähestyessä jatkossa toisiaan ja käyttäjän oppiessa käyttämään älypuhelimessa jotain uutta käyttöjärjestelmää, tulee siirtyminen samaiseen käyttöjärjestelmään myös tietokoneessa olemaan jatkossa paljon helpompaa. Näin ollen Nokian ja Microsoftin onnistuminen puhelinbisneksessä voi olla erityisen merkityksellistä sille, kuinka Microsoftin valta-aseman tietokoneiden käyttöjärjestelmänä jatkossa käy.

Tänäänkään ei ole itsestään selvää, että niissä kodeissa ja toimistoissa, joissa tietokoneissa käytetään Windowsia, se olisi paras vaihtoehto kyseiseen käyttöön. Kyse on mitä suurimmassa määrin siitä, että käyttäjät ovat tottuneet käyttämään Windowsia ja Windowsin suosio perustuu isolta osaltaan juuri tähän. Jos Nokia-yhteistyön myötä yhä useampi käyttäjä käyttää myös älypuhelimessaan Windowsia, niin vahvistaa tämä aivan olennaisesti Microsoftin asemaa myös muissa aluistoissaan. Asiaa voisi pohtia vielä pidemmälle, sillä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa minun näkemykseni mukaan tietokone ja älypuhelin tulevat sulautumaan samaksi laitteeksi.

Sekä Microsoft että Nokia ovat tilantteessa, joissa molemmilla on erittäin paljon voitettavaa, mutta myös erittäin paljon hävittävää. Henkilökohtaisesti uskon, että molempien yrityksien menestymiseksi tulevaisuudessa nyt tehdyn strategian onnistuminen tai siinä epäonnistuminen tulevat leimaamaan yrityksiä varsin pitkään. Tilanteen tärkeys on varmasti tiedostettu myös molemmissa yrityksissä. Parhaimmillaan Microsoft saa erittäin tukevan otteen matkapuhelinmarkkinoilla tulevaisuudessa ja pystyy myös jatkamaan kasvuaan sen perinteisesti dominoimilla markkinoilla. Nokia puolestaan voi onnistuessaan säilyttää ja kasvattaa markkinajohtajuutta matkapuhelinalalla, jonka lisäksi Nokia saattaa hyvin päästä käsiksi  Microsoftin kautta sellaisille markkinoille, jotka yksinään eivät olisi olleet sen ulottuvilla.

Pari seuraavaa vuotta tulevat osoittamaan kuinka Nokia ja Microsoft yhteistyössään onnistuvat. Molemmilla yrityksillä on mitä parhaimmat onnistumisen edellytykset, mutta onnistuminen vaatii määrätietoista yhteistyötä ja johtajuutta.

1.2.2011

Yritysten käyttämät pankkiyhteysohjelmat tietoturvauhka

Kategoria: Tietoturva — Timo Haapavuori @ 20.18

Julkisuudessa on keskusteltu varsin paljon lähinnä kuluttajien käytössä olevista verkkopankeista, ja niihin liittyvistä tietoturvaongelmista. Totta onkin, että näistä verkkopankeista on välillä löytynyt huolestuttavia piirteitä. Tosin varsin usein verkkopankkeihin liittyvät ongelmat ovat olleet enemmän käyttäjien ymmärtämättömyydestä johtuvia kuin verkkopankkien taustalla olevaan tekniikkaan liittyviä. Vaikka verkkopankkeja onkin arvosteltu varsin laajasti, ja väärinkäytöksiäkin on tapahtunut, niin tästä huolimatta verkkopankkien tietoturva on keskimääräisesti kohtuullisen hyvällä tasolla. Verkkopankeissa on vakiintunut jo niiden alkuajoilta lähtien käytäntö, jossa jokaisella käyttäjällä on vaihtuva avainlukulista. Vaihtuva avainlukulista tarkoittaa sitä, että jokaisella kerralla verkkopankkiin kirjautumisen yhteydessä käytetään eri tunnuslukua. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että vaikka yksittäinen tunnusluku pääsisikin vääriin käsiin, niin pääsääntöisesti kyseinen avainluku on tässä vaiheessa jo käytetty, eikä avainluvusta ole enää hyötyä.

Yritysten käyttämiä pankkiyhteysohjelmia tarkasteltaessa huomataan hyvin nopeasti, että kehittyneimmätkin näistä ohjelmista, ovat tietoturvan näkökulmasta kivikaudella jos ohjelmia verrataan kuluttajien käyttämiin verkkopankkeihin. Työssäni olen ollut asentamassa ja konfiguroimassa varmasti lähes kaikkia yritysten käytössä Suomessa olevia pankkiyhteysohjelmia. Yhteinen piirre näille kaikille ohjelmille on ollut salasanat, joita ei tyypillisesti tarvitse vaihtaa koskaan ja joilla ei ole mitään minimivaatimuksia. Kun tähän yhdistää keskiverto käyttäjän joka asettaa omaksi salasanakseen oman kissansa nimen ja säilyttää salasanaansa varmuuden vuoksi keltaisella muistilapulla näppäimistön alla, niin jo pelkästään tämä tilanne kuulostaa kohtuulliselta tietoturvauhalta.

Pankkiyhteysohjelmien käyttämien salasanojen säilyttäminen ohjelman sisällä vaihtelee suuresti ja vahva salaus ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Viimeaikoina ohjelmien jakaminen ASP- tai SAAS-tyyliin on yleistynyt merkittävästi. Tällöin varsin usein kyse on siitä, että samaa ohjelmaa käytetään useiden täysin toisistaan tietämättömien yritysten pankkiasioiden hoitoon. Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää varmistua siitä, että yritys A ei voi missään olosuhteissa nähdä yrityksen B tietoja. Markkinoilla on useiden eri valmistajien toteutuksia, ja ikäväkseni on todettava, että kaikissa tapauksissa tämä itsestään selvyydeltä vaikuttava seikka ei tarkemmin tarkasteltuna olekaan aina kovin selvää.

Yrityskulttuurit ovat myös usein varsin kypsymättömiä tietoturvaan ja sen merkitykseen. Aikaisemmin jo viittasin tilanteisiin, joissa muutenkin varsin yksinkertaista salasanaa säilytetään esimerkiksi näppäimistön alla. Kovin harvassa ovat ainakin pienemmissä yrityksissä ne, joissa käyttöoikeuksia on mitenkään rajattu. Esimerkiksi pienelläkin tilitoimistolla saattaa olla helposti useiden kymmenien yritysten pankkitilit käytettävissään. Eikä ole mitenkään poikkeuksellista, että kaikilla yrityksen työntekijöillä on näihin tileihin pääsy ja tilien käyttöön ei liity minkäänlaisia rajoituksia. Tilannetta hankaloittaa vielä entisestään tietotekniikkaan usein liittyvät ongelmat, joissa yritykset käyttävät IT-alan yrityksiä apunaan. Asentajalle, jota yrityksessä kukaan ei välttämättä ole koskaan nähnytkään, annetaan tyypillisesti ensimmäisenä pankkiyhteysohjelman pääkäyttäjän salasanat, jotta hän pääsee ongelman selvityksen kimppuun. Ja koska näitä salasanoja ei yleensä muuteta, niin tämä paperinkulmaan kirjoitettu tunnus saattaa hyvin kulkeutua asentajan taskussa yrityksestä ulos ja antaa asentajalle mahdollisuuden käyttää salasanaansa hyödyksi vielä vuosien kuluttua. Ja kuinka moni meistä pankkiyhteysohjelmien kanssa työskennelleistä on koskaan tullut asiaa edes ajatelleeksi.

Yritysten käyttämien pankkiyhteysohjelmien käyttöön, sekä taustalla olevaan tekniikkaan, liittyy tietoturvauhkia huomattavasti enemmän kuin kuluttajien käyttämiin verkkopankkeihin. Samaan aikaan yritysten kautta liikkuvat rahasummat ovat tyypillisesti huomattavasti suurempia kuin kuluttajien tileillään liikuttelemat summat. Olen keskustellut asiasta jo useiden vuosien ajan sekä pankkiyhteysohjelmia valmistavien ohjelmistotalojen, että pankkiyhteysohjelmia käyttävien yritysten kanssa. Tyypillistä näille keskusteluille on ollut ongelman vähättely tai kiistäminen. Mitään ongelmiahan ei ole tyypillisesti ole ollut ennenkään, joten eihän niitä odoteta tulevan jatkossakaan. Pelkään, että tähän epäkohtaan puututaan todenteolla vasta sitten, kun riittävän suuri vahinko on tapahtunut ja asia on saanut riittävästi julkisuutta. Jos näin joskus tapahtuisi, niin näen jo nyt sielujeni silmillä kuinka sekä yrityksessä olevat käyttäjät, että ohjelmistotalon edustajat kertovat, kuinka kaikki mahdolliset asiat tietoturvan eteen oli tehty ja tapahtunut tuli kaikille suurena yllätyksenä. Nyt kun suuremmilta ongelmilta on vielä toistaiseksi vältytty, niin nyt jos koskaan olisi aika paneutua tähän asiaan niin yrityksissä kuin ohjelmistotaloissakin, ja tehdä tarvittavat korjaukset. Jostain syystä olen kovin skeptinen tähän oma-aloitteiseen asioiden kuntoon laittamiseen, ja uskon tämänkin asian tulevan kuntoon vasta ensimmäisen suuren kriisin kautta.

Tulevissa kirjoituksissani tulen pitämään tietoturva-aspektin mukana. Pyrin nostamaan jatkossakin esille käytännön kokemuksiani niin hyvässä kuin pahassa. Tietoturva on nykyisin erottamaton osa lähes meidän kaikkien arkipäivää, ja sen vuoksi yritän tuoda tietoturvanäkökulmaa esille myös niissä asioissa, joihin sitä ei välttämättä perinteisesti ole osattu liittää.

21.1.2011

Tietoturvan kaksi suurinta uhkaa 2/2

Kategoria: Tietoturva — Timo Haapavuori @ 17.10

Tietoturvasta puhuttaessa heikoin lenkki on aina ollut, ja uskaltaisin väittää, että tulee myös aina olemaan, ihminen. Kuinka moni päivittää tietokoneensa tietoturvapäivitykset säännöllisesti tai edes silloin kun siitä muistutetaan jonkin isomman uhan kohdalla iltauutisissa? Kuinka moni edes tietää mitä nämä tietoturvapäivitykset tarkoittavat? Virustorjuntaohjelmistojen lisenssit on yleensä uusittava tietyin väliajoin. Mutta tuleeko nuo lisenssit aina uusittua? Nämä asiat nostetaan aika usein esille, kun keskustellaan käyttäjän vastuusta. Mutta ovatko nämä niitä oleellisia kysymyksiä?

Yrityksessä nämä ovat asioita jotka tyypillisesti on annettu, tai ainakin olisi pitänyt antaa, ammattilaisten tehtäväksi. Kotikoneella noihinkin asioihin on aiheellista kiinnittää kuitenkin huomiota. Ehkä kuitenkin paljon oleellisempaa on pysähtyä miettimään miten me tietoverkossa liikumme. Pyöräillessämmekin kypärä on tärkeä suoja kaatumista vastaan. Mutta on erittäin todennäköistä, että se ei pelasta meitä, jos ajamme pyörällä vaikkapa ison rekan alle. Sama juttu pätee siis myös tietoturvaan.

Kannattaako meidän avata tuntemattomalta henkilöltä tullut sähköpostin liitetiedosto, kun viestin otsikossa meidän kerrotaan voittaneen 10 miljoonaa arvonnassa toisella puolella maailmaa, jossa emme ole koskaan edes käyneet? Onko järkevää lähettää sähköpostissa verkkopankkimme tunnusluvut tuntemattomalle henkilölle, joka yrittää kovin hyvin perustella, kuinka hän niitä tarvitsee voidakseen auttaa meitä? Netissä surffatessamme, onko järkevää tutkia niitä kaikkein epämääräisimpiä nettisivuja sen vuoksi, että siellä luvataan olevan jotain niin hyvää, että se ei mitenkään voi olla totta? Riittääkö salasanaksemme pienillä kirjaimilla kirjoitettu koiran tai kisan nimi? Jos ajattelette että riittää, niin miettikääpä hetki kauanko noin neljä merkkiä pitkän salasanan murtaminen kestää ammattilaiselta? Voin vakuuttaa ettei kovinkaan kauaa. Onko näppäimistön alla oleva keltainen muistilappu paras tapa säilyttää omia salasanoja? Tätä voisi verrata siihen, että jätämmekö me yleensä kotoa lähtiessänne avaimen kotimme oveen tai kaupassa asioidessanne avaimen auton virtalukkoon.

Kaikesta teknisestä kehittymisestä huolimatta tietoturvassa on kyse mitä suurimmassa määrin maalaisjärjen käytöstä. Tietoturvaan liittyvät ongelmat liittyvät oman kokemukseni mukaan lähes poikkeuksetta käyttäjän ajattelemattomuuteen, laiskuuteen tai väliinpitämättömyyteen. Näitä käyttäjästä johtuvia tekijöitä voidaan yrittää lieventää tekniikan avulla ja tässä tekniikka onkin kehittynyt paljon, mutta taustalla oleva ongelma ei ole muuttunut miksikään.

Siinä missä tavallinen tietoverkossa liikkuva käyttäjä on yleensä itselleen suurin tietoturvariski, niin työskennellessäni nykyisin lähinnä yritysten tietojärjestelmien kanssa, olen havainnut, että kenties vielä loppukäyttäjää suurempi riski tietoturvalle on ”huono admin”. Se henkilö, jonka vastuulla yrityksen tietotekniikka on. Näihin ”huonoihin admineihin” törmää aivan liian usein ja vaikka joskus taustalla voi olla osaamiseen liittyviä haasteita, niin paljon suurempi ongelma näissä tilanteissa on yleensä kiire ja ajattelemattomuus, joskus myös välinpitämättömyys.

Nostin ”huonon adminin” loppukäyttäjää suuremmaksi tietoturvauhaksi ennen muuta sen vuoksi, että siinä missä yksittäinen käyttäjä yleensä asettaa itsensä alttiiksi vaaroille, niin tämä ”huono admin” asettaa organisaation kaikki käyttäjät altiiksi vaaroille ja samalla tuudittaa loppukäyttäjät siihen käsitykseen, että tietoturva olisi hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Varsin usein tällä ”huonolla adminilla” ei ole yrityksessä esimiestä joka osaisi arvioida tämän henkilön tekojen oikeellisuutta ja varsin harvoilla tavallisilla tietokoneen käyttäjällä on edes lähtökohtaisesti halua tai uskallusta kyseenalaistaa tämän henkilön tekemisiä, sillä kyseessähän on ammattilainen.

Tietoturva on ollut jo pitkään suuri tietotekniseen kehitykseen liittyvä uhka. Näin tulee varmasti olemaan myös jatkossa. Hyväksymällä ajatuksen, että meidän jokaisen on tehtävä oma osuutemme tietoturvatalkoissa, olemme askeleen lähempänä tietoturvallisempaa tietoyhteiskuntaa. Kyse ei ole välttämättä uudesta ja vaikeasta tekniikasta tai muutoin monimutkaisesta varautumisesta. Terve maailaisjärki ja itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ovat asioita, jotka auttavat meitä jokaista kohta parempaa tietoturvaa.

Myöhemmissä kirjoituksissani pyrin pitämään tietoturva-aspektin mukana ja nostamaan esille konkreettisia käytännön esimerkkejä tietoturvasta niin hyvien kuin huonojenkin esimerkkien avulla.

14.1.2011

Tietoturvan kaksi suurinta uhkaa 1/2

Kategoria: Tietoturva — Timo Haapavuori @ 17.09

Tietoturvasta tai paremminkin sen puutteesta puhutaan nykyään jatkuvasti. Ohjelmistoista löydetään jatkuvasti uusia haavoittuvaisuuksia. Uusia viruksia ja vakoiluohjelmia syntyy nykyään enemmän kuin koskaan. Tietoturvauhat ulottuvat jatkuvasti uusille aluille, riskit matkapuhelimien haavoittuvaisuuksista alkaa olla jo vanha juttu, suosittu yhteisöpalvelu Facebook on sekin osoittanut haavoittuvaisuutensa. Kaikkein eniten luottamusta herättävät tahot, kuten ydinlaitokset, ovat joutuneet erittäin vakavien hyökkäyksien kohteeksi. Ja varmasti meistä jokainen on kuullut verkkopankkeihin liittyvistä uhista.

Normaalia tietoyhteiskunnan kansalaista uhat ja vaarat usein pelottavat, mutta sitten kuitenkin aika usein tätä pelkoa suurempi voima on usko itseensä: ”eihän minulle mitään tapahdu”. Muistan jo vuosien takaa, kun vielä työskentelin aktiivisesti myymälöissämme, kuinka tavallista olikaan kohdata ”eihän minulle mitään tapahdu” –tyyppisiä asiakkaita. Yleensä nämä kohtaamiset vain sattuivat hetkessä, jossa ihminen oli juuri huomannut, että kylläpäs se sitten sattuikin omalle kohdalle. Varsin yleinen asiakas tuohon aikaan oli keski-ikäinen mies, joka oli erehtynyt surffaamaan tietokoneellaan aikuisviihdesivustoille. Tuolloin usein tärkein liikkeelle paneva voima oli saada tietokone korjattua, ennen kuin vaimo tai tyttöystävä huomaisi tapahtuneen. Joku mahdollisesti teistäkin tunnistaa tästä itsensä. Ja ei ole tainnut tilanne noiden vuosien jälkeen hirveän paljon muuttua.

Ehkä sitten kuitenkaan tämän tyypillinen asiakas silloin ennen ei ollut ymmärtänyt, mitä tietoturva oikeasti tarkoittaa, vaikka oli sitä juuri hetkeä aikaisemmin katsonut silmästä silmään. Onko tietoturvan pettäessä suurin riski, että kenties läheisin ihminen oppii tietämään kenties jotain mitä ei vielä aikaisemmin tiennyt? Tämänkö takia tietoturvaan tehdään jatkuvasti uusia investointeja, ettei aviomies tai poikaystävä joutuisi noloon tai kiusalliseen tilanteeseen? Ja tietolähteeni kertovat, ettei tilanne ole vuosien saatossa hirveästi tästä parantunut.

Viruksia ja muita tämänkaltaisia haitakkeita ei tehdä enää nykyään – eikä muuten ole tehty enää vuosiin – pilantekomielessä. Kaiken tämän taustalla on raaka bisnes. Viruksia tehtailevat hakkerit ovat kiinnostuneita sinun luottokortin numerostasi, verkkopankin tunnuksistasi, monet heistä haluavat valjastaa sinun tietokoneesi lähettämään roskapostia yhdessä muiden saastuneiden koneiden kanssa ympärimaailmaan jne. Toisaalta hakkereilla on myös poliittisia päämääriä, kuten esimerkiksi hiljattain tehty täsmävirus, jolla pyrittiin ja ilmeisesti kohtuullisesti myös onnistuttiin vahingoittamaan Iranin yhdinohjelmaa. Ainakin minusta tuntuu, että tietoturvan kanssa meidän tulisi olla huolestuneempia muista vaikutuksista kuin nolosta tilanteesta puolison kanssa. Tilanne voi näyttää seuraavana päivänä paljon nolommalta, kun parin tonnin luottokorttilasku jonkun toisen tekemistä ostoksista kolahtaa postiluukusta tai sähkölaskua maksaessa huomaat säästötilisi saldosta kadonneen juuri useampia nollia.

Tietoturvasta puhuttaessa erilaiset ohjelmat ja niiden merkitys on korostunut. Puhutaan virustorjunnoista ja palomuureista. Tavalliselle käyttäjälle syntyy helposti vaikutelma, että tietoturva on korjattavissa pienellä investoinnilla tarvittavaan tietoturvatuotteeseen. En tässä kirjoituksessa halua vähimmässäkään määrin väheksyä näiden tuotteiden tärkeyttä tieturvasta puhuttaessa, mutta välineurheilussakaan hyvät välineet eivät takaa hyvää urheilusuoritusta.

Seuraavassa kirjoituksessani, arviolta noin viikon kuluttua, jatkan tietoturvakysymysten pohtimista, nostan esille konkreettisia tietoturvauhkia ja pyrin näyttämään, miten jokainen meistä voi omilla toimillaan olla luomassa tietoturvallisempaa tietoyhteiskuntaa.

5.1.2011

Kalliita värikasetteja vai kustannustehokasta tulostamista?

Kategoria: Tulostus — Avainsanat: , , , — Kimmo Haapavuori @ 1.02

Meistä lähes jokainen on ollut ostamassa tulostimeen uutta värikasettia tyhjentyneen tilalle. Ja uskoakseni lähes yhtä moni on manannut joko hiljaa mielessään tai ehkäpä jopa äänekkäästikin, miten pieni mustetilkka voi maksaa niin paljon. Ja tottahan se on. Litrahinnaltaan kymmenvuotias viski ja ranskalainen hajuvesi ovat halpoja tuotteita tulostinmusteen rinnalla.

Jotkut hakevatkin ratkaisua kalliisiin tulostuskustannuksiin niin sanotuista tarvikeväreistä. Tarvikeväreillä siis tarkoitetaan värikasetteja jotka on valmistanut jokin muu taho kuin alkuperäinen tulostinvalmistaja. Toisilla kokemukset näistä kaseteista ovatkin positiivisia, mutta toisenlaisiakin tapauksia on ilmaantunut. Värit ovat saattaneet kulua vielä nopeammin kuin alkuperäisissä värikaseteissa tai värikasetti on saattanut jopa päästää värit kasetin läpi tulostimen sisään. Tarvikekasettien aiheuttamat ongelmat ovat usein harmillisia siinä mielessä, että tulostinvalmistajat nostavat usein kädet pystyyn takuun osalta, kun tulostimessa on käytetty muita kuin alkuperäisiä värejä. Tulostimien takuuehdoissahan mainitaan, että takuu raukeaa, mikäli laitteessa käytetään muita kuin tulostinvalmistajan omia värikasetteja.

Mikä sitten olisi paras ratkaisu tulostuskustannuksien hallintaan? Uutta tulostinta ostettaessa monille yksi tärkeimpiä valintakriteereitä on tulostimen hinta. Tulostin saattaa lähteä tarjouksesta mukaan muutamalla kymmenellä eurolla. Tulostimen ostohetki olisi kuitenkin se, kun tulostuskustannuksia pitäisi pysähtyä miettimään ja vertailemaan. Monilla toki saattaakin olla ajatusta asiasta, ja he tarkistavat, mitä uuden tulostimen värikasetit maksavat. Valitettavasti pelkkä kasetin hinta ei kerrokaan vielä koko totuutta. Hyvin usein edullisen tulostimen värikasetitkin ovat melko edullisia. Kysymys tässä vaiheessa kuuluukin, kuinka nopeasti nämä kasetit tyhjenevät?

Karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä edullisempi tulostin on hankintahinnaltaan, sitä kalliimmat ovat kyseisen laitteen tulostuskustannukset. Sama pätee niin mustesuihkutulostimissa kuin lasertulostimissakin. Nykyään monet mieltävät mustesuihkutulostimet aina kalliiksi vaihtoehdoksi ja lasertulostimet edullisemmiksi. Tämä sääntö ei tänä päivänä enää pidä aina täysin paikkaansa. Nykyään esimerkiksi 200 eurolla on mahdollista saada tulostuskustannuksiltaan järkevämpi mustesuihkulaite verrattuna samanhintaiseen värilaseriin.

Tulostinta hankittaessa on kuitenkin muistettava ottaa huomioon monia muitakin seikkoja pelkän hankintahinnan ja tulostuskustannusten lisäksi. Tärkeitä huomioon otettavia asioita ovat muun muassa mitä tulostimella tulostetaan, kuinka paljon tulostetaan, tarvitaanko välttämättä väriä ja onko tarvetta muille ominaisuuksille kuten skannaukselle, kopioinnille, faksille tai kaksipuoleiselle tulostamiselle. Vain muutamia luetellakseni.

Tulostimen hankinnassa voikin olla mietinnän arvoisia seikkoja jopa enemmän kuin tietokoneen ostoa mietittäessä. Tämä seikka vain valitettavan usein unohtuu, niin ostajilta kuin useimmilta myyjiltäkin. Toisaalta, äärimmäisen harvalla ostajalla itsellään on asiasta riittävää tietämystä, eikä sitä heiltä tietenkään voikaan edellyttää. Mutta tulostimien myyjiltä sitä toki voi ja pitää edellyttää. Ammattitaitoisen myyjän tehtävä onkin ensin kartoittaa millaiset ovat asiakkaan tarpeet ja tämän jälkeen miettiä tarpeisiin parhaiten soveltuva laite.

Uskon, että oikeilla tulostinvalinnoilla monien hampaiden kiristely tulostinvärejä ostettaessa, jos nyt ei poistu, niin ainakin vähenee huomattavasti. Ja sen kunniaksi ehkä voi kotiintuomisiksi käydä ostamassa myös pienen pullon viskiä tai vaikkapa sitten ruusun tuoksuista hajuvettä.

28.11.2010

Snapshotit Hyper-V serverissä osa 2/2

Kategoria: Virtualisointi — Avainsanat: , , , , — Timo Haapavuori @ 20.18

Johtuen Hyper-V:n käyttämästä tekniikasta snapshotin ottaminen on erittäin nopeaa, sillä mitään tietoa ei missään vaiheessa kopioida mihinkään.Käytössä oleva virtuaalinen kiintolevy vain lukitaan. Snapshottien ottaminen on monissa tilanteissa perusteltua ja järkevää, mutta  niitä ei tulisi säilyttää turhaan. Snapshottien ottoon liittyy myös suorituskykyongelmia, sillä levyn käsittely monimutkaistuu ja virtuaalilevy pirstoutuu eri kohtiin isäntäkoneen fyysistä levyä.

Snapshotien ottaminen ja poistaminen onnistuvat virtuaalikoneen ollessa käynnissä.  Poistaminen näkyy Hyper-V:n hallinnassa välittömästi. Teknisesti delta-tiedostolle ei kuitenkaan tehdä mitään virtuaalisen koneen ollessa käynnissä, vaan deltatiedoston käyttäminen jatkuu edelleen. Toisin sanoen  poistaminen ei vapauta delta-tiedoston käyttämää levytilaa, vaan muutoksia kirjoitetaan edelleen samaan delta-tiedostoon.

Jos virtuaalikone on sammuksissa, kun snapshot poistetaan tai jos  se on poistettu koneen ollessa käynnissä,  virtuaalikoneen sammutuksen jälkeen Hyper-V konsolista nähdään status kohdassa ”merge” ja prosenttilukema. Tässä vaiheessa Hyper-V serveri yhdistää alkuperäisen virtuaalisen kiintolevyn tiedot ja delta-tiedoston tiedot  toisiinsa. Jos taas snapshoteja on otettu useita,  tarkoittaa yhden snapshotin poistaminen  käytännössä delta-tiedostojen yhdistämistä. Jos delta-tiedosto on pieni, eli sitä on yleensä käytetty vain vähän aikaa, yhdistelyprosessi sujuu varsin nopeasti. Jos taas snapshotin tuottama delta-tiedosto on ollut käytössä pitkään ja näin ollen delta-tiedosto on kasvanut jo suureksi,  yhdistely voi kestää varsin kauan. Tähän on siis hyvä varautua jo etukäteen.

Mikäli virtuaalikone käynnistetään ennen yhdistelyn valmistumista,  Hyper-V jatkaa delta-tiedoston käyttämistä edelleen ja delta-tiedoston ja snapshotin yhdistely jatkuu vasta kun virtuaalikone sammutetaan seuraavan kerran. Henkilökohtaisesti suosin yhdistelyprosessin suorittamista loppuun yhdellä kerralla, jos se vain on mahdollista.

Virtuaalisille kiintolevyille on tyypillistä, että niitä on helppoa kasvattaa suuremmiksi. Mikäli virtuaalikoneesta on snapshot otettuna ja kiintolevyä yritetään kasvattaa,  Hyper-V Manager suostuu kasvattamaan kiintolevyä aivan samalla tavalla kuin se tekee kiintolevyn kohdalla, josta ei ole snapshottia otettuna. Tässä onkin erittäin suuri vaaran paikka. Snapshotatun koneen virtuaalisen kiintolevyn kasvattaminen aiheuttaa kuitenkin sen, että virtuaalisen kiintolevyn ja deltatiedoston välinen yhteys menetetään ja kaikki tieto, joka on muodostettu snapshotin ottamisen jälkeen, on tässä yhteydessä menetetty. Microsofin virallinen ohje kuuluu, että tälläisessa tilanteessa järjestelmän tiedot tulee palauttaa varmistuksista.

Vaikka Hyper-V:ssä kiintolevyä kavatetaessa onkin maininta, että snapshotattua kiintolevyä ei saa laajentaa, tuo mainintaa jää erittäin helposti huomaamatta ja kun levyn laajennus on valmistunut, ovat katastrofin ainekset  olemassa kun havaitaan, että virtuaalikone ei toimikaan enää. Hyvin harvassa ympäristössä backupit ovat reaaliaikaisia ja aivan liian monessa ympäristössä tietojen palauttamista ei ole testattu. Tilanteessa, jossa käyttäjä törmää edellä kuvatun kaltaiseen ongelmaan,  on vaarana että aiheutunut vahinko on vieläkin suurempi, jos käyttäjä hätäännyttyään aloittaa koko virtuaalikoneen asentamisen alusta.

Jos Hyper-V:n hallintaan käytetään Microsoftin maksullista Microsoft System Center Virtual Machine Manager (SCVMM) tuotetta, on SCVMM Hyper-V Manageria sen verran kehittyneempi, että sillä kiintolevyn laajennus ei onnistu, mikäli virtuaalikoneesta on snapshotti otettuna. Tämä toiminnallisuus saattaa jossain tilanteissa maksaa helposti SCVMM:n hinnan takaisin, vaikkakin voisi kuvitella Microftin kehittävän myös Hyper-V Manager hallintaa nykyisestä siten, että kuvatun kaltainen tilanne ei olisi mahdollinen myöskään silloin kun käytössä ei ole SCVMM.

Hyper-V:n snapshotit ovat monessa asiassa erittäin tervetullut ominaisuus, mutta snapshottien käyttäminen ilman laajempaa ymmärrystä niiden toiminnasta, voi johtaa moniin ei toivottuihin tilanteisiin. Tulevissa kirjoituksissani tulen käsittelemään virtualisointia ja IT infraa laajemminkin ja pyrin nostamaan esille asioita, jotka jäävät helposti käyttäjältä huomaamatta.

21.11.2010

Snapshotit Hyper-V serverissä, osa 1/2

Kategoria: Virtualisointi — Avainsanat: , , , , — Timo Haapavuori @ 21.56

Microsoftin virtualisointialusta Hyper-V on kasvattanut suosiotaan tasaisesti tuotteen julkaisusta lähtien, joka tapahtui 2008. Hyper-V serverissä on ominaisuuksia, joista osa on kilpailijoitaan parempia, osa huonompia. Varsin monet ominaisuudet virtualisointialustoissa ovat  samankaltaisia riippumatta siitä, onko kyseessä Microsoftin, Citrixin, VMWaren, tai jonkin muun valmistajan toteuttama ratkaisu.

Hyper-V serverissä snapshottien ottaminen onnistuu varsin helposti, eikä niiden ottaminen vaadi käytännössä minkäänlaista perehtymistä Hyper-V:n taustalla olevaan tekniikkaan. Microsoftin ajatushan monessa asiassa onkin tehdä tuotteistaan varsin helppokäyttöisiä. Hyper-V:stä otettavat snapshotit ovat kuitenkin senkaltainen toiminnallisuus, että käyttäjän tulisi tietää varsin hyvin snapshotien taustalla oleva tekniikka.Muutoin käyttäjä törmää lähes varmasti myöhemmin erilaisiin ongelmiin. Ongelmat ovat usein senkaltaisia, että niiden syyseuraussuhde voi olla myös käyttäjälle hankalasti hahmotettavissa, ellei snapshotien käyttämä tekniikka ole käyttäjälle millään tavalla tuttua.

Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on käydä läpi Hyper-V servereissä snapshot toiminallisuus ja nostaa esiin asioita jotka tyypillisesti aiheuttavat käyttäjille ongelmia. Hyper-V serverissä voidaan käyttää kolmenlaisia virtuaalisia kiintolevyjä.Tämän lisäksi voidaan käyttää suoraan isäntäkoneessa olevaa kiintolevyä virtuaalikoneelle, mutta tähän toiminnallisuuteen en tässä kirjoituksessa paneudu. Kolme erilaista virtuaalikiintolevytyyppiä ovat fixed, dynamic ja differential tyyppiset vhd-levyt.

Fixed kiintolevyllä tarkoitetaan vhd-levyä, jossa levyn luontihetkellä isäntäkoneesta varataan koko kiintolevyn kokoa vastaava tila. Jos siis kiintolevyn koko on 20 gigaa,  Hyper-V luo vhd-päätteisen tiedoston, jonka koko on 20 gigaa. Dynaaminen levy puolestaan tarkoittaa sitä, että vhd-levyä luotaessa koko kiintolevyn kooksi määritettyä tilaa ei vielä varata, vaan vhd-tiedosto kasvaa sitä mukaa kun levyä todellisuudessa käytetään. Dynaamisia levyjä käytetään tyypillisesti testausympäristöissä, jolloin levytilaa saattaa olla saatavilla rajoitetusti. Differentiaali levyt ovat kolmas ja vähiten käytetty virtuaalinen kiintolevy tyyppi. Differentiaalilevyssä idea on, että alkuperäinen vhd levy lukitaan.Tämän jälkeen samaa differentiaalilevyä voidaan käyttää useammallekin virtuaaliselle tietokoneelle, sillä differentiaali levyn vhd tiedosto lukitaan ja kaikki muutokset kirjoitetaan tämän jälkeen erillisiin delta-tyyppisiin tiedostoihin.

Snapshotin ottaminen Hyper-V serverissä muuttaa käytössä olevan vhd-levyn käytännössä differentiaalilevyksi. Käytössä ollut vhd levy lukitaan ja muutokset levyllä kirjoitetaan delta-tiedostoon. Aina uuden snapshotin ottaminen lukitsee edellisen delta-tiedoston ja muodostaa jälleen uuden delta-tiedoston. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos tietokoneessa käytetään ennen muuta fixed tyyppisiä kiintolevyjä, niin kiintolevy, jonka koko on esimerkiksi 100 gigaa ja josta on käytössä esimerkiksi 20 gigaa, jää 80 gigaa varattua levytilaa  käytännössä hyödyntämättä kokonaan, koska muutoksia ei tehdä snapshotin ottamisen jälkeen enää alkuperäiseen vhd-tiedostoon, vaan deltatiedostoon. Tämä puolestaan johtaa hyvin nopeasti ongelmiin kiintolevytilan käytössä.Kyseiselle virtuaalikoneelle varattu tila pysyy edelleen varattuna, mutta sitä ei enää käytännössä käytetä, vaan kaikki muutokset tallennetaan delta-tiedostoon. Ongelmia muodostuu myös dynaamisten levyjen kanssa, sillä vaikka dynaamisissa levyissä tilaa ei vielä olekaan varattu enempää kuin sitä on siihen mennessä ehditty käyttämään, niin tämän vhd-tiedoston lukitseminen ja delta-tiedoston luominen lisää levytilan kulutusta, koska kaikki tiedot joudutaan jatkossa peilaamaan lukitun vhd-tiedoston ja delta-tiedoston välillä.

Kuten jo aiemmin mainitsin,  jokainen uusi snapshot lukitsee snapshotia edeltävän tilanteen. Käyttäjä jolle Hyper-V:n snapshotien taustalla oleva tekniikka ei ole entuudestaan tuttua, tulee helposti ottaneeksi lukuisia snapshottia aina uudestaan ja uudestaan poistamatta edellisiä jo tarpeettomaksi käyneitä snapshoteja. Levytilaongelmaa ei yleensä tässä kohtaa huomaa, sillä snapshotin ottaminen sillä hetkellä ei kuluta levytilaa käytännössä lainkaan. Jokainen uusi snapshot luo aina uuden delta-tiedoston ja kaikkien delta-tiedostojen ja alkuperäisen lukitun vhd-tiedoston välillä säilyy relaatio. Tyypillistä onkin, että mitä useampia snapshoteja samasta virtuaalikoneesta otetaan, niin levytilan suhteellinen kulutus kasvaa, koska delta-tiedostojen ja alkuperäisen vhd-levyn välinen relaatio on säilytettävä. Onhan käyttäjän voitava palata mihin tahansa ottamaansa snapshotiin.

Jatkan snapshot tekniikan taustalla olevan tekniikan käsittelyä seuraavassa kirjoituksessani noin viikon kuluttua. Seuraavassa kirjoituksessani tuon esille ongelman, joka liittyy snapshotatun virtuaalisen kiintolevyn laajentamiseen ja kuinka tämä voi helposti johtaa tietojen tuhoutumiseen.

Older Posts » 

 Micro Magic  Yritysratkaisut
  Yrityspalvelukeskukset
  Myymälät
  BIGblue-koneet